Kymmenen päivän ajan meidän pienessä opiskelijakaksiossa on ylimääräinen kauhukakara, kun Allun velipoika tuli meille hoitoon. Nyt olemme paraikaa neljännessä päivässä ja olen välillä itkeä väsymyksestä ja turhautumisesta.
Miksi?
Allu ja Noci, kuten myös muu pentue, ovat kooltaan sohvakoiria. Ulkonäöltään suloisia pikkuriikkisiä terriereitä. Kuten sanotaan; "Ulkonäkö pettää". Kyseiset koirat ovat kaikkea muuta kuin helposti hallittavia sylikoiria.
Allun kanssa olen ollut tukkanuottaisilla pennusta lähtien kun tämä kotiini syntyi. Olen pentuiästä saakka painottanut tiettyjä sääntöjä, joihin kuuluu mm. ettei sovi purra, ei saa kiskoa ikä muutenkaan käyttäydytä kuin metsäläiset. Kahden ja puolen vuoden pitkäjänteinen koulutus on tuottanut tulosta ja Allusta on kehkeytynyt kunnon koirakansalainen rescuetaustoistaan huolimatta.
Noci annettiin omaan perheeseensä heti 8 viikon ikäisenä. Noci oli jo pentuna yksi jääräpäisimmistä pennuista joita olen nähnyt. Painotin siis hyvin tarkkaan tuleville omistajille, että tästä yksilöstä ei tule helppoa tapausta.
Nocin perhe huolehtii koirasta hyvin. Poika saa laaturuokaa, hän saa olla mukana perheen arjessa lähes koko päivän ajan olematta yksin sekä pojun hyvinvointiin kiinnitetään paljon huomiota. Yksi tärkeä seikka vain jää uupumaan - koulutus.
Noci näykkii.
Noci ulisee.
Noci kiskoo.
Noci paimentaa kaikkea.
Paino sanalla 'kaikkea'. Asun itse hyvinkin tiiviissä kerrostalolähiössä, jossa kaikki palvelut ovat lähellä. On erittäin raivostuttavaa olla lenkillä kun koira haukkuu kaikki polkupyörät, kaikki juoksijat, kaikki rattaat, kaikki toiset koirat, kaikki pulkat... Kaikki.
Käteni ovat aivan turvoksissa kiskomisesta. Korvani vuotavat jo verta kaikesta ulinasta.
Koiran kouluttaminenkin on sinänsä kun heittäisi rahaa kaivoon, kun ottaa huomioon lyhyen ajanjakson minkä poika meillä on.
On pojassa kuitenkin hyvät puolensa. Noci ei ole aggressiivinen vaikka tekstistäni voisi niin päätellä. Noci on kultainen halittelija, joka kaipaa huomiota. Nocista on seuraa omalle laumalleni. Olen myös erittäin iloinen, kun voin olla osa kasvattini elämää. Nocin vierailun jälkeen olen myös saanut aina motivaation nousun omaan koirankoulutukseeni.
Päiviä jäljellä 6.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti